”Raihnaisille, sairauksien vaivaamille ja väsyneille”
Anne Comment ja Seppo Tuomi:
Arvot elämään, Betesda-säätiön historia
Betesda-säätiön historia on osa suomalaisen terveydenhuollon muutostarinaa. Viiden vuosikymmenen toimintansa aikana säätiö on uudistunut perusteellisesti. Kristillisiin arvoihin vahvasti nojautunut hoitoeetos on vaihtunut tarkkoihin laatukriteereihin ja uusimpiin hoitotyön menetelmiin.
Ajatus Raamatusta, varat arpajaisista
Helsinkiläinen opettaja Tauno Marjala (1928-2011) kiinnostui 1960- ja 1970-lukujen taitteessa vanhuksille suunnatun hoitolaitoksen perustamisesta. Ajatuksena oli luoda vanhuuden hoitopaikka korkeaan ikään ehtineelle isä Jalmarille ja hänen lähipiirilleen.
Toipilaskodin osto rahoitettiin lainavaroin ja tarinan mukaan Jalmari Mikkolan arpajaisvoittorahoilla. Toipilaspaikkoja toiminnan alussa oli 30 ja hoitopäivähinta 35 markkaa.
Toipilaskoti kartanon maille
Paikka nimettiin Jokelaksi paikalla aiemmin sijainneen Jokelan kartanon ja tonttia sivuavan Väänteenjoen mukaan. Jokelan asukkaina vuosien varrella on ollut – ”Valtiomiehiä ja juoppoja”. Jokelan toipilaiden lähin omainen oli useimmiten viranomainen. Poikkeuksiakin sattui – ”Kerran isä ja poika löysivät toisensa vuosien jälkeen”. Eräs valtiomies vietti toipilaskodin vuosinaan pyöreää merkkipäiväänsä. Kun komea musta auto kaarsi pihaan hakemaan miestä juhliin, tämä kieltäytyi lähtemästä.
Alkuvuosina Jokelaan saapui täysihoitoon myös ”levon tarpeessa olevaa herrasväkeä”, joita houkutteli Lohjalle maaseudun hyvä ilmasto, maittava ruoka ja täysihoito. Silloin pokkuroitiin ja silitettiin röyhelöt kuntoon. He tarvitsivat lähinnä pesulapalveluita ja vaahtokylpy laitettiin vannaan.
Säätiö laajentaa Sipooseen
Vuonna 1978 säätiö vuokrasi Helsingin Diakonissalaitokselta Sipoossa sijaitsevan lepokoti Kotivallin. Lepokoti Kotivalli avattiin 15. helmikuuta 1979. Tiloihin sijoitettiin ”toipilaskotityyppistä kotisairaanhoitoa tarvitsevia henkilöitä”. Kotivalli sai nopeasti maineen paikkana, joka otti vastaan kaikkein hankalimmatkin toipilaat ja tuli heidän kanssaan toimeen viimeiseen saakka. Eräs Kotivallin asukas tilasi lepokotiin milloin nojatuleja, milloin hirsitaloja, joita hoitajat joutuivat palauttamaan myyjille. Luottamus Kotivallin osaamiseen on säilynyt näihin päiviin saakka.
Maalaismaisemista kaupunkimiljööseen
Tauno Marjala oli eteenpäin pyrkivä mies. 1980-luvun puolivälissä käynnistyivät neuvottelut Vantaan kaupungin kanssa vanhainkoti Hopean rakentamisesta. Vanhainkoti Hopea luovutettiin säätiön käyttöön maaliskuussa 1989. Kolmikerroksinen, Myyrmäen aseman kupeessa sijaitseva Hopea, oli Betesda-säätiön yksiköistä ensimmäinen, joka rakennettiin ainoastaan hoitolaitoskäyttöön. Toiminnan alussa asukkaita hoidettiin 42-paikkaisella pitkäaikaishoidon ja 20-paikkaisella lyhytaikaishoidon osastolla. Uusi moderni ympäristö antoi uudenlaisen mahdollisuuden toiminnan kehittämiselle.
Laatua ja auditointia
Säätiön toimintakulttuuria yhtenäistettiin 1990-luvun loppupuolella. Silloinen toiminnanjohtaja Raija Tiainen käynnisti mittavan laatutyön koko säätiössä. Laatutyö muutti koko Betesda-säätiön hoitotyötä. Vuonna 2001 käynnistettiin eri yksiköiden väliset auditoinnit niiden laatutason arvioimiseksi. ”Jatkuvan parantamisen tie” -projektin avulla arvioitiin toimintaa suhteessa laatujärjestelmään, joka pohjautui säätiön arvoihin. Laadun kehittäminen ”asukas keskiössä” -ajatuksella on jatkunut näihin päiviin saakka ja se näkyy tyytyväisinä asukkaina.
